Uura-Iijärvi

Muistikuvia lapsuuteni jouluista

Joulun ensimmäiset valmistelut isä teki jo syksyllä. Ennen lumen tuloa katsottiin sopiva kuusi, joka

olisi helppo hakea hevosella sitten muutamaa päivää ennen jouluaattoa. Korkeutta ja leveyttäkin kuusella piti olla reippaasti, sillä avarassa pirtissä pieni kuusi ei juhlistaisi riittävästi.

Seuraava vaihe jouluvalmisteluissa oli isän käynti Kajaanissa, taisi ajoittua aina joulumarkkinoiden aikaan. Isä lähti reissuun pienehkö, pahvinen kapsäkki kädessään. Illalla palatessa se näytti painavalta ja kun vaivihkaa yritin villkuilla sisältöä, siellä näytti olevan monenlaista tarvetavaraa. Sama kapsäkki muuten palveli minua koko opiskeluni ajan. Vanhin lapseni omi sen vielä sen jälkeen omaan käyttöönsä opiskelunsa alkuvuosiksi. Nyt kapsäkki on meidän kaapissa ja siinä komeilee runsas määrä kaikenlaisia tarroja viimeisen käyttäjän liimaamina.

Muutama päivä ennen jouluaattoa isä kävi hevosella hakemassa joulukuusen ja se laitettiin navettaan sulamaan. Siitä tuli sitten mukava lisätuoksu pirttiin, kun kuusi jouluaattona keskipäivän tietämiin tuotiin sisälle. Kuusen jalkana toimi laudoista tehty ristikko, ja kuusta piti tovi tällätä, että se asettui kohtuullisen tukevasti paikalleen.

Tähti oli laitettu latvaan ennen pystytystä.  Sisarusteni kanssa minulla oli erittäin mieluisa tehtävä koristella kuusi lähinnä hopeanauhoilla.  Toki muutamia muitakin koristeita löytyi äidin säilyttämästä joululaatikosta. Varsinainen taidonnäyte oli sitten kynttilöiden laittaminen kuuseen. Joitakin metallijalkoja niitä varten oli, mutta osa kynttilöistä sidottiin villalangalla oksiin kiinni.

Äidillä oli omat touhunsa leivinuunin paistosten ja hellakeitosten kanssa. Sekahedelmäsoppa oli erityisen mieluisaa ja makeaa.

Aaton iltapäivä tuntui kyllä tuskastuttavan pitkältä. Ehdittiinhän siinä käydä monet kerrat pihalla ja taas sitten sisälle. Isä ja äiti sanoivat, että sitten kun iltalypsy ja navettatyöt on tehty, joulupukki varmaankin tulee. Vaikka kuinka olisimme kyselleet ja hoputtaneet, iltalypsyä ei aikaistettu.

Sitten lopultakin isä ja äiti tulivat navetasta, meille annettiin luottamustehtävä sytytellä kuusessa olevat kynttilät ja ankara varoitus, että elävän tulen kanssa pitää olla erittäin varovainen. Saimme kynttilät palamaan ja juuri silloin isä ja äiti hoksasivat, että navetassa sittenkin jäi joku homma vielä kesken ja isän pitää mennä sitä tekemään. Saman tien isä hävisi pirtistä.

Meitä tuskastutti entisestään, vielä tämän piti tulla viivyttämään joulupukin tuloa. Mutta kummallisen nopeasti eteisestä alkoikin kuulua kolinaa ja joulupukki tulla tupsahti sisään. Me lapset pöllämystyimme hetkeksi mutta sitten into ja uteliaisuus voitti. Mitähän pukki oli osannut tuoda? Eihän se pukki sisällä kauaa viipynyt. Tovin päästä isä ilmestyi takaisin pirtinovesta ja me kuorossa harmittelimme, että hän jäi pukin vierailusta paitsi. Isääkin näytti harmittavan, mutta hän totesi samalla, että navetassa tuli nyt kaikki asiat kuntoon.

Joulupukki näytti aika hyvin tienneen, millaisia tarpeita meillä lapsilla oli. Paketeista paljastui sukkaa, käsinettä, puseroa ja tietysti vähän karkkia. Yhtenä jouluna oli tavallista enemmän niukkuutta jaossa, itsekukin meistä lapsista sai vain yhden paketin. Silloin me kehitimme kolmestaan sloganin: ”Hyvä, hyvä, huusivat lapset ja taputtivat karvaisia käsiään!”

 

Puroniemen Mikko

 

Kalenteri